Tällä videolla mä puhun mun ADHD:sta. Millasia oireita mulla on, miten ne vaikuttaa mun elämään, miten ja milloin sain mun diagnoosin yms..

10 Vastausta

  1. Samael Likes Green

    mut diagnosoitiin liian myöhään sain kärsii sen takia koulussa jossa mun kaltaisia ihmisiä ei kunnolla osattu opettaa. onneks sitte pari viikkoo ennen ku viime lukukausi koulus loppu nii sain diagnoosin ja vaivoin erityis kouluun ja sain lääkkeetki käyttöön. kolme viikkoo näitä lääkkeitä täs on otettu ja nostettu pari kertaa ja Oon jo pikkase alkanu huomaamaan et teen paremmin koulu tehtäviä joka on näköjään lääkkeiden ansiota. btw haluun Sun paidan ja Sun hiukset xD

  2. DreamerGirl

    Omalla veljellä ja siskolla adhd, ei biologisia. Koulussa kaverit ja opettajat ihmettelee miks oon tämmöne, en jaksa keskittyä, kuunnella, kaikki muut saa tehtyä koulujutut koulussa ja joudun tekee kotona monta tuntia ja menee hermot. Joskus mul tulee hirvee räjähdys jos vaikka vaan mul putoo kynä, tai jos joku ihminen kävelee jossai kohtaa ku haluisin et se ei oo siinä kohassa tekis mieli sanoo et mee pois, ja siis enmuista kaikkee mut joo ei oo diagnosoitu mitää ku hahmotushäiriö pienenä. Unirytmi ihan hyvä joo välil valvon koko yön ja nuokun koulussa. Tykkään kokoaja temppuilla kotona ja katon youtube videoitaki käsilläseisonnassa 😀 mietin et onkohan mul joku juttu. Varmaa pitkä vieSti mut joo, koulus oon mones jutus huono paitsi liikka ja kuvis . Oon siis 14v tyttö.

  3. Henriikka Remes

    Hep, Täällä kanssa kohtalon toveri!

    Pyöreesti 8v kulkeneena nuorten/aikuisten psykiatrian juttelemassa elämän aikana tulleista traumaattisista kokemuksista, arkipäivän haasteista. Kaikki aiemmat psykologini ja lääkärini paitsi viimeisin kuka sai sysättyä tätä asiaa eteenpäin niin olivat sitä mieltä, että mulla on masennus tai sitten mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, kellään aiemmista ei käyny mielessä mitä se voisi oikeasti olla. Joka kerta kun uudelle psykologille pääsin tuli masennus testi eteen, aina jankata että en ole masentunut en tunne itseäni masentuneeksi, mutta jos minä tunnen jotain niin tunnen myös kunnolla, ei ole mitään kultaista keskitietä, jos rakastetaan ja välitetään niin sitten rakastetaan perkele kunnolla tai jos vihataan niin sitten myös vihataan.

    Diagnoosin todennut lekuri ihmetteli miten mulla on voinu ala-aste mennä niin hyvin, oli 8-10 numeroita, kerroin kuitenkin että koulukirjat saattoi joko jäädä sinne kouluun tai kotiin, läksyjä en tehny ikinä, kokeisiin en lukenut kun ehkä muutamaa minuuttia ennen koen alkua.
    Yläasteella luokat suureni ja opetus materiaali oli vaikeampaa, ei ollu enään mitään tietoa mistään mitä tunnilla käytiin.
    8lk:n puolessa välissä pääsin erityisluokkaan missä oli muutamia poikia minun lisäks, minä pidin yksinään sen ison mölyn siellä vaikka pojat oli kanssa vilkkaita. 8lk:lla kerkes tulla paljon hylättyjä ja oli pienestä kiinni että en olisi joutunut kertaamaan. Moni pisti vaan pahan murkkuiän piikkiin.

    Amiskan ekana vuotena tehtiin koko luokan kesken yhtäaikaa lukihärö testi mistä paljastu "monilaajainen lukivaikeus, tarvitsee lisäohjausta", arvatenkin saattaa koulusta en saanut mitään apua, minua taas vaan pidettiin pahapäisenä ja laiskana. Opettajat joutu useasti sanomaan minulle rajoita suunnitelmia, tee pienempi homma, koska aina kun saatiin itse vaikka askarrella jotain, mielikuvitus laukkaa heti pilvissä ja rupean toteuttaan, kappas kummaa aika ei riitä, sitten yrität sen 5min jälellä olevan ajan aikana kyhätä jotain pientä mikä juuri ja juuri menee hyväksytyn läpi. Olin niin täynnä sitä, että joka ikinen homma oli tikkua kynnen alle. Kolmantena vuotena olin lopettamassa koulua, mutta luokan ohjaajani sai käännettyä minun pään, meni yli 4 vuojelle valmistuminen, mutta Ai sitä tunnetta kun minä tein sen, minä läpäisin sen!

    Ihmissuhteet oli sitten perhe, kaveri tai parisuhteet. Ne on haastavia. Kuitenkin saan olla kiitollinen, että minulla on ollut aina kavereita!
    Toki olen saanut kuulla haukkumista ja on yritetty kiusata, mutta olen aina osannut sanoa takaisin kiusaajille enkä ole ikinä antanut ihteni olla kenenkään kynnysmatto.
    Mutta kuitenkin näin ärsykeherkkänä ja voimakkaana tunne eläjänä niin ei ne ihmissuhteet ole vain helppoa (ei ne muutenkaan).

    Nukkumis vaikeuksia ollu niin kauan kuin muistikuvaa riittää, yksi lääkäri määräsi todella vahvoja psykoosilääkkeitä (pienenä annoksena) sen hoitamiseen jotka voi herkästi koukuttaa, en edes kokeillut. Menee nuoren iän piikkiin valvomiset.
    Todettu yläaste aikaan kilpirauhasen vajaatoiminta, niin kaikki oireet ja syyt pistettiin sen piikkiin joka kerta. Monta pitkää vuotta sain jankuttaa sitä samaa levyä kuin mantraa, "En ole masentunut. Kaikki nämä asiat ei voi johtua kilpirauhasesta vaikka sekin vaikuttaa todella paljon yleisvointiin."

    Nyt tässä vuoden sisään on kerinnyt tapahtua paljon ja vähän päälle ja edistystä asiaan. Tapasin onneksi ihanan psykologin joka vihdoin minua oikeasti kuunteli ja pisti korvan taakse minun omat epäilyt Adhd:sta. Tuli muutto toiselle paikkakunnalle ja sain tosi hyvät lähetteet ja pyynnöt kaikista testeistä mitä voisi tehdä mahdollisen adhdn diagnosoimiseen. No eihän se heti menny niinkuin strömssöissä, se ensimmäinen niin sanottu asiantunteva ammattilainen psykiatri joka oli nähnyt minua Alle 2tuntia(!!!!!) sanoi "Me oltaisiin kyllä huomattu jos sinulla olisi keskittymishäiriö".
    Vihdoin ja viimein sain vaihdettua sitten tähän oikeaan työntekijään kuka on ihan perehtynyt adhd:seen, niin alkoi samantien rattaat pyörimään. Ei mennyt sitten enään siitä kauaa kun ADHD diagnoosi tuli (ullatuuuus!).
    Ja ikää ei nyt onneksi ole vielä kun 23v.
    Vaikka ADHD diagnoosi tuli jatketaan vielä tällä hetkellä lisää tutkimuksia tarkempaa lukihäiriö kuvaa/muuta psykologista taustaa. Lääkekokeilu menossa.

    Toiveikas nyt tulevaisuuden suhteen, kouluun tarkoitus vielä lähteä opiskelemaan jos sen saisin jopa ihan kunnialla läpi ja sen myötä työllistyisin ensimmäistä kertaa vakituiseen paikkaan.

    Hienoa jos pääsit loppuun asti tekstissä ja sait vielä ymmärrystä mitä selitän, tämä kirjoittaminen kun ei ole mun vahvuus. Hihi. Jos sulla kiinnostusta jutella niin voi viestillä nakata ilman muuta! 🙂

    Tsemppiä sulle!

  4. Turmaliini

    Tutulta kuulostaa ja on ollut tosi hankalaa elämässä ja kouluja en pystynyt käymään peruskoulun jälkeen, yritin mutta ei ymmärretty mikä vaivaa. Koskaan en saanut mitään apua.
    Nyt olen 30v enkä vieläkään ole saanut kouluja käytyä tai haettua töitä kun en ymmärrä lukemista/puhetta ja keskittymiskyky on täys nolla, aivot elää omaa elämäänsä 🙁

  5. Smileholicfox

    Hei oo ilonen, että saat käyttää noita lääkkeitä. itellä kakssuuntanen sekä adhd ja kakssuuntanen estää noitten lääkkeiden käytön! Sun videosta muuten infottiin neuropsykka käynnillä :'D

  6. Henna Koskela

    Jos teet lisää videoita voisitko selvittää ensin. Onko ADHD/ADD tytöillä/naisilla myös sama kuin Asperger eli Lievä autismi tytöillä/ naisilla on vaikea erottaa ja saavat kehitysvamma diagnoosin ja näin ollen siitä diagnoosista kehitysvamma lääkärit eivät luovu vaikka ovat selviä Asperger ihmisiä. Samaa tutkimusta toivoisin veljen tytön takia, että ei saa kehitysvammaa vaikka on myös ADHD/ADD

Jätä kommentti